Lomailua

Meillä oli tällä viikolla vähän hiljaisempaa töiden suhteen, joten oli aikaa tehdä muutakin. Päätin siis mennä leffaan. Kiroilin hieman, kun lippu maksoi 22 dollaria. Puolassahan se maksaa noin 4€, niin tämä tuntui aika suolaiselle hinnalla. Mutta kun pääsin sisään, ymmärsin mistä maksoin. Suu loksahti auki, olihan se niin upea teatteri! Mutta miksi amerikkalaiset rakastavat nahkaistumia?! Mikään ei ole niin ikävää, kun on hame tai shortsit ja sitten paljaat reidet liimautuu tuohon nahkaan kiinni! Ihan sama tunne kuin talvella pistät kielen rautaputkeen kiinni ja sitä koeta siitä nyhtää irti! Mutta teatteriin palatakseni. Tosiaan istuimet on tuollaisissa kahden rykelmissä. Siinä missä yleensä on ideana mahdollisimman monta ihmistä samaan tilaan, täällä ideana oli vähemmän ihmisiä mutta laadukkaasti. Nappia painamalla ilmestyi tarjoilija ja pystyit tilaamaan kesken leffan syömistä ja juomista poppareista ja burgereista aina viiniin ja olueen asti. Penkit tietysti on sähkösäätöiset ja ne sai pötkölleen <3 Ensi kerran otan tosin viltin mukaan, melko viileä ilmastoidussa teatterissa nahkapenkeillä.. Mutta kokemus oli kaikin puolin hieno ja Jason Bourne oli katsomisen arvoinen leffa! 

Kävin myös pedikyyrissä yhtenä päivänä ja eihän minulle tullut mieleenkään, että täällä pitää jättää tippiä ihan joka paikassa. Siinä hätääntyneenä sitten kysyin vieressä istuneelta naiselta aiheesta ja hän puolestaan kysyy saman tien olenko minä Suomesta. Minä ihan hölmistyneenä, että joo, mistä tiedät. Kuulemma minun aksentti on aivan kuin suomalaisilla. Mistä ihmeestä joku amerikkalainen täällä Orange Countyssä edes tietää mikä on Suomi?! Mutta hän ilmeisesti oli lätkäfani, sillä Teemu Selänne oli hyvin tuttu hänelle :) Ainut ongelma on, kun nämä täällä ääntävät suomalaisia nimiä, pitää pitkän aikaa miettiä ketä oikein tarkoitetaan, lausumistapa on hieman suomalaisesta poikkeava!

 USA:han on pikaruoan luvattu maa. Mutta Kaliforniassa on jotain, mitä ei  löydy monesta muusta USA:n kolkasta, nimittäin In n Out burger. Minulle sitä niin kehuttiin, että oli pakko käydä testaamassa. Ensimmäinen asia, joka pisti silmään, niin työntekijät näyttivät kaikki ihan amerikkalaisille. Yleensähän täällä pikaruokaloiden työntekijät on hispaanoja. Ja toisekseen, asiakkaita oli valtavasti. Drive through-jonokin oli varmasti 100m pitkä! Ensimmäinen In n Out avattiin 1948 ja jotenkin tuolla sisällä tuli fiilis, että tilojen ulkonäkö ja työntekijöiden asusteet ei varmaan ole kamalasti muuttuneet siitä. Mutta ruoka oli kyllä laadukas, hampparissa oli käytetty ihan oikeita ja tuoreita vihanneksia (vai kasviksia, kumpi on oikea termi??). Ja perunat oli oikeista perunoista paikan päällä tehtyjä. Mutta ne ei kyllä, pakko myöntää, olleet niin hyviä kuin vaikka mäkkärissä tai BK:ssä, nämä oli paistettu jossain terveysrasvassa, joten ne ei edes tihkuneet rasvaa :D 

Kerroin kotona oheisesta kyltistä, jonka jälkeen minulta kysyttiin enkö ole nähnyt kylttejä, joissa varoitetaan mm. puumista ja kojooteista alueella. Kuulemma ei ole suositeltavaa liikkua noilla vuorilla ja hevos/maastopyöräilyreiteillä yksin. Ihan kiva että edes nyt joku kertoi!! Missään en ole nähnyt niin paljon pupuja kuin täällä! Ja liskoja, niitäkin on joka paikassa! Onneksi eivät 10cm isompia ole olleet. Myös kolibreja on täällä. En ollut ennen niitäkään nähnyt, mutta nehän on todella kiehtovia lintuja! 

Alla hyvin tyypillinen risteys täällä - jokaiselle on Stop merkki. Amerikkalaiset todellakin rakastavat Stop-risteyksiä kuin myös hidastetöyssyjä! Onneksi kaikilla on automaattivaihteinen auto, olisi melkoisen rasittavaa olla vaihtamassa koko ajan vaihteita noiden töyssyjen ja pysähdyksien takia. Ja huomaa tausta; tällä viikolla on joka aamu ollut pilvessä mutta onneksi sitten 9-10 väliin taivas selkenee ja lämpenee sinne 30'c :)

Löysin yhdestä lehdestä mielenkiintoisen taulukon - hevosten ja ihmisten ikävertailun. En ollut ennen törmännyt moiseen, ajattelin, että tämä voisin kiinnostaa myös teitä.