LA

Mun on kyllä pakko hehkuttaa miten uskomattoman ystävällisiä ja vieraanvaraisia täällä Yhdysvalloissa on. Oltiin tosiaan edelliset 4 päivää Pasadenassa, yövyttiin Dr. Millerin tuttujen luona, joilla oli ravureita. Tai oikeammin peitsareita. Ja ilmeisen menestyksekkäitä sellaisia. Toki nyt raviurheilua ei juuri ole Kaliforniassa, täällä on vain yksi ravirata, joka on auki puolet vuodesta, ja tämäkin perhe on siirtynyt ravureista ajamalla tapahtuvaan kenttäratsastukseen. Mikä lie oikea termi, mutta kuitenkin siinä on kolme osakoetta - tarkkuus (kouluratsastus), maastoajo ja esteet. Mutta takaisin aiheeseen, niin tämän perheen perhetutut sitten iltaisin töiden jälkeen halusivat lähteä näyttämään minulle Los Angelesia. Käytiin Hollywoodissa, rannalla, Universal studioilla, kuulin paljon tarinoita, aivan jotain uskomatonta! Eikä varmasti kukaan siis käskenyt heitä sitä tekemään vaan he halusivat tehdä sen minulle.

Pasadena on kaupunki, noin 20km LA:sta. Joku voi miettiä mistä se on tuttu, niin esim. Rillit Huurussa (The Big Bang Theory) tapahtuu Pasadenassa. Eräs asiakas oli astrofyysikko, joka työskentelee CalTec:issä, aivan kuten Raj kyseisessä sarjassa! Aika hauska minusta :) Minusta on myös aivan niin kummallista, että ollaan tosiaan noin lähellä 5 miljoonan asukkaan metropolia ja tuollakin hevosia oli pilvin pimein. Juttelin erään rouvan kanssa miten yhteiselo sujuu hevosihmisten ja ei-hevosihmisten kanssa, niin kuulemma oikein hyvin. Lantahuolto on järjestettu niin, että sonnat kerätään ns. sulo-roskiksiin, ja roska-auto käy hakemassa ne kerran viikkoon, tämä maksaa 10dollaria/sulo. Hän oli aivan hämmästynyt kun kerroin miten meillä sonta on melkeinpä kuin ydinjätettä, yhtä hankalaa päästä eroon. Mutta meillä kai se suurin ongelma on suuri kuivikkeen määrä, täällähän se on puhdasta sontaa, kun kuivikkeita ei juurikaan käytetä. 1eekkerin eli noin 0.4hehtaarin alueella tasamaalla saa pitää neljä hevosta.

Tuolla Pasadenassa näin myös ehdottomasti kamalimman suun mitä olen täällä ollessa vielä nähnyt. Ja varmaan se oli yksi kamalimpia mitä olen koskaan nähnyt. Mutta niin siitä vain sain aika kauniin, kun aikani puuhastelin. Hevosella oli yksi ylimääräinen poskihammas ja poskihampaiden purupintojen kulma oli liian jyrkkä mutta niin minä, omistaja kuin dr. Millerinkin oltiin tyytyväisiä lopputulokseen.

Nyt muuten kun muistan - vastaan ei ole tullut vielä yhtään kuolaimen sileyttämää hammasta. Suomessa niitä on joka päivä useampi. Mistä lie johtuu, en tiedä?

Toinen asia teille, joita hevosilla on ollut sitä ylimääräistä limakalvoa alaleuan kuolainlomassa. Eräs asiakas kokeili tätä kuolainta http://nsbits.com/product/turtle-tactio/ ja hevonen oli kuin uusi hevonen. Joistain paikoistahan saa näitä NS kuolaimia koeajalle, esim. Horsecare cornerista Lappeenrannasta, eli ehkä kokeilemisen arvoinen, jos vielä ei ole löytynyt sitä oikeaa kuolainta.

Mun elämän eka muuli! Täällä muulit on iso bisnes, niissä liikkuu suuret rahat. Ne on tosi kysyttyjä maastohevosia, kun ovat varmajalkaisempia ja kestävämpiä kuin hevoset. 

Erikoinen ajotyyli

Santa Monica

Funnel cake - suomalaisittain tippaleipä!

Oli myös koripalloa, golfia yms jottei aika käy pitkäksi!

Oli pakko ostaa ja maistaa - suklaalla kuorrutettua pekonia. Tykkään suuresti molemmista mutta ne yhdistettynä, en ihan vieläkään ole varma mikä oli mun mielipide..

Taivas maan päällä

Oltiin tänään töissä yhdessä upeimmista paikoista, jos ei upeimmassa paikassa, jossa olen koskaan ollut. Paikkakunnan nimi oli Frazier Park, 1400m merenpinnan yläpuolella. Frazier Park on jonkin sortin kansallispuisto ja tämä ranch, jossa oltiin, oli aivan sen vieressä. Tilalla oli maata noin 400ha, hevoset 5kpl laidunsivat siellä vapaana. Paikka oli jotain aivan sanoinkuvaamatonta, muuttaisin sinne milloin vain!

Kyllä näissä maisemissa kelpasi aamu-bagel syödä! :) 

Hevosilla on tietysti upeat pihatot, talvella on pakkasta ja lunta, joten lämminvesiautomaatitkin löytyy

Kun voitan lotossa, tuo on minun tuleva kotitalo, tämä kuva otettu tallin parvekkeelta

Autosta otettuja kuvia

Poistettiin myös nätisti lohjennut poskihammas. Monella teidänkin hevosella on kariesta 109/209 hampaissa ja tämä on aina suuri mahdollisuus lopputulemalle!

Lähipäivinä lisää kuulumisia, tällä kertaa Pasadenasta!

Matka jatkuu

Hampaidenhoito voi olla joskus rankkaa :)

Viimeinen ilta aavikolla! Suuri kiitos Sweetwater Ranchille ja Monica Whitmerille vieraanvaraisuudesta! Siinä vasta upea Hevosnainen isolla H:lla! Oli mahtavaa katsoa hänen ja Steven työskentelyä, kun potilaaksi tuli puolivillejä mustangeja, joita ei juuri ollut lastattu, niin ei mennyt kuin hetki ja hevonen oli kyydissä. Hieno alku Kalifornian seikkailulle!

Huomenna matka jatkuu seuraavaan kohteeseen, katsotaan missä sitä sitten ollaan!

Raha-asioita

Se metsäpalo noin 20km päässä, josta mainitsin edellisessä postauksessa, nyt se on laajentunut sen verran ja tuulensuuntakin muuttunut, että meidänkin aavikko on sankan savusumun peitossa. Ei tarvinnut lähteä tähtiä katsomaan tänä iltana. Eikä kyllä mieli tehnyt olla ulkonakaan, kun ilma on niin pahanhajuinen. Toivottavasti yön aikana tuulensuunta muuttuu tai palomiehet saa palon hallintaan, ei kiva lainkaan! Normaalisti meillä on näkyvyys ollut sääohjelman mukaan noin 14km, nyt se on ehkä 700m, mikä kertoo tilanteesta jotain.

Unohdin ihmetellä teille raha-asioita täällä. Kuten monet varmaan tietää, amerikkalaisethan käyttävät vielä shekkejä. Minä en ollut koskaan aikaisemmin sellaista ihmetystä nähnyt. Onhan niillä varmaan työllistävä vaikutus, kun jokainen pitää sitten käsin pankkivirkailijan näpytellä tietokoneen syövereihin, jotta rahat siirtyy. Myös sirukortilliset ja täten pin-koodilla varustetut pankkikortit on vielä aika harvinaisia. Kun kaupassa maksaa, niin kortti pyyhkäistään aparaatin läpi ja sitten kirjoitetaan puumerkki alle. Kukaan ei ole kuullutkaan lähimaksamisesta, edes pankissa! Minusta kyseinen juttu on ehkä paras keksintö pitkään aikaan ja kiva että se lopulta tuli Suomeenkin.

Toinen kummallisuus täällä on kaupassa, kun menet ja ostat jotain ja katsot, että hinta on 4.85dollaria. Otat 5 dollarin setelin valmiiksi, jotta maksaminen hoituu jouheasti. Mutta kun pääset kassalle ja kassatäti lyö hinnan tiskiin, siinä ei ole 4.85 vaan vaikka 5.23 dollaria. Siis mitä hitsiä?!! Täällä noihin tuotteissa näkyviin hintoihin lisätään ”sales tax”, jonka prosenttimäärää en tiedä valitettavasti. Enkä kyllä sitä rupeaisi etukäteen kassalle kävellessä laskemaan sille mun 4.85 dollarin ostokselle. Maailman idioottimaisin homma, ettei hintaa tiedä etukäteen vaan kassalla sitten arvotaan se!

Tänään mulla oli potilaana mm. 2v aasi. Tiesittekö, että aaseilla on väreinä pinkki ja sininen? Minä en tiennyt ennen tätä päivää! Totesin kuitenkin, että aasit on aikalailla paljon helpompia tehdä ilman rauhoitusta, ainakin niiden mun kolmen suomalaisen aasipotilaan otannan perusteella! Tälle aasille tarvittiin 2 raavasta miestä ja yksi hevoskuiskaajanainen, jotta saatiin homma sujumaan. Mutta sudenhampaat saatiin pois, hampaat raspattua, niin sehän on pääasia!

Huomenna taas homma jatkuu!

Kartta alueelta jolla ollaan ja niistä suorista teistä mistä puhuin aiemmin!

Työn touhuun päästy

Kuvittele itsesi vuoren huipulle. Katsot kun aurinko laskee kaukaisuudessa vuorien taa, samalla kun tähdet syttyvät taivaalle. Miljoonat heinäsirkat sirittävät ympärilläsi. Mieto tuuli puhaltaa lämmintä ilmaa ympärilläsi. Noin minä vietin eilisen iltani. Aika mahtavaa.

Töiden pariin on siis päästy. Olen tosiaan opissa DVM Richard Millerillä, joka on tehnyt pitkän uran yleishevoslääkärinä ja sitten viimeiset parikymmentä vuotta puhtaasti hampaiden parissa ja on erittäin arvostettu ja tunnettu ympäri maailman, hän on toiminut myös näyttötutkintojen vastaanottajina hevoshammaslääkäreiden yhdistyksessä täällä USA:ssa. Dr. Millerillä on liikkuva klinikka, josta laitan teille kuvia, ja jolla sitten reissataan ympäri Kaliforniaa tekemässä hampaita. Onneksi tuolla klinikalla on hyvä ilmastointi, ei siellä muuten kukaan selviäisi.

Muutama sana Kaliforniasta. Täällä on asukkaita noin 40 miljoonaa, hevosia noin 9 miljoonaa, pinta-alaa enemmän kuin Suomessa. 72% on espanjalaisia/meksikolaisia. Aika monella on oma meksikolainen hoitamassa pihaa tai hevosia. Jokainen, joka uutisia seuraa, tietää, että täällä on hyvin kuivaa ja metsäpalot on enemmän kuin yleisiä. Minulle oli suuri yllätys kuinka paljon täällä on vuoria. Niitä on aivan joka paikassa ja koko ajan. Muutenhan tämä on siis vain hiekkaerämaata. Hevoset on keskittyneet useasti samaan paikkaan, samaan yhteisöön, jossa jokaisella on pihassa hevosia, ehkä joku ratsastuskoulu, hoidettuja ratsastuspolkuja ympärillä yms, vähän samalla tyylillä kuin mitä Tyrnävälle yritetään rakentaa siellä Suomessa. Oikeita talleja ei ole vielä vastaan tullut, varmaan niitä rikkailla ihmisillä on. Mutta kun periaatteessa koskaan ei sada tai ole kylmä, niin tallikaan ei ole välttämätön. Hevosia on valtavasti tonteilla, puolen hehtaarin palasella saattaa olla hyvin 20 hevosta. Hevoset syö heinää, puhdas alfa-alfa on yleisin, jonkun verran myös timoteitä on saatavilla. Ja tietysti sitten pusseista muut ruoat päälle. Laitumia ei oikeastaan ole, tai jos on, niin hehtaari/hevonen-määrä on paljon paljon suurempi kuin Suomessa, koska sillä hehtaarilla ei juuri mitään kasva. Hiekka suolistossa on luonnollisesta suuri ongelma ja psylliumia syötetään rutiininomaisesti.

Tyypillinen "talli"

Vähän isompia trailereita täällä hevoselle

Kaistoja kerrakseen :)

Meillä on ollut täällä järkyttävän kuuma. 40’c on mennyt rikki jo. Onneksi autossa on ilmastoidut istuimet, muuten nahkapenkki voisi olla melko lämmin. Ihmeissään olen katsellut noita teitä täällä, kun kaistoja on aina sen 5 tai 6 rinnakkain. Siinä pieni maalaistyttö ihan ihmeessään. Nopeusrajoitukset on yllättävän alhaisia, 65 mailia/h (105km/h) ja kärrin kanssa 55 mailia/h (90km/h). Autot on juuri sellaisia kuten ohjelmissa näkyy, isoja maastureita, pick-uppeja, toki on myös pikkuautoja. Mutta ei mitään Fiestoja tai Corsia ole kyllä näkynyt. Eilen ajeltiin töihin ja moottoritien laidassa oli iso valomainos: ”Wanted – Hector xxxx – for murder”. Ei vaan meillä poliisi kysele Kehä III laidassa etsintäkuulutettujen perään :)

Mielenkiintoiseen aikaan myös minun täällä olo sattui, kun nämä presidenttivaalit on tulossa. Eka talo, jossa yövyttiin, oli ankaria republikaaneja, kun taas täällä erämaassa emäntä on Bernie Sanders fani. On katsottu republikaanien puoluekokousta, dissattu Hillarya, kehuttu suuresti Bernietä ja kuinka lehdistö kohtelee häntä. Kerrassaan hyvinkin kiinnostavaa!

Täällä aavikolla kun lähtee kävelylle tietä pitkin, ei voi päättää, että kävelen tuon suoran päähän, kun täällä se suora jatkuu seuraavat 100km.. Muutenkin täällä on aika hurjaa ilmaston puolesta, aamuisin se 23’c tuntuu niin kylmälle, että pitää etsiä pitkähihainen päälle, mutta kun aurinko nousee, hiki alkaa valumaan. Iltapäivällä alkaa sitten tuulemaan ja nostamaan hiekkaa ja muuta roskaa maasta ja se sitten menee ihan joka paikkaan. En ole lainkaan varma saanko ikinä sitä kaikkea pois tuolta hiuksien sijasta.

Sitten töihin – meitä on täällä Dr. Millerin alaisuudessa kaksi töissä, minä ja amerikkalainen Steve. Steve on ihan oikea cowboy, tai kuten hän itse sanoo, horseman not cowboy, rodeovoittaja (pukittelevan hevosen selässä pysyminen lajina). Yhtenä päivänä töiden jälkeen hän otti puolivillin 4v mustangin pyöröaitaukseen ja koulutti sitä siellä, olihan se helpon näköistä kun sen osaa.

Kun uusi asiakas tulee trailerille, me kuunnellaan sydän, suolistoäänet ja annetaan esirauhoitus. Sen jälkeen hevonen talutetaan traileriin, jossa se saa seuraavan annoksen rauhoittavaa, vähän vahvempaa. Tutkitaan hevosen pää päällisin puolin, tutkitaan kuolainsijat ja etuhampaat, otetaan mittauksia, pestään suu, jonka jälkeen Dr. Miller katsoo mitä sieltä löytyy jotta hän osaa piirtää sen ohjelmaansa. Sen jälkeen on jommankumman meistä vuoro, joka toinen on minun hevonen. Raspataan poskihampaat niin kuin meistä ne on hyvät, jonka jälkeen Dr. Miller tarkastaa ja tekee jos siellä on jotain laitettavaa vielä. Suunavaaja pois ja sen jälkeen etuhampaat ja uudet mittaukset. Etuhampaiden raspaus on kyllä supervaikeaa. Olen aina tiennyt, että se meidän pitää tehdä, mutta kun sitä ei voi tehdä ilman rauhoitusta kunnolla, jos lainkaan, niin se on sitten jäänyt ja koettaa sitä nyt sitten opetella, on kyllä yhtä tuskaa. Ja jokainen teistä tietää mun suuren rakkauden punaisia hevosia kohtaan – ne on täällä mantereella ihan yhtä kultamussukoita kun sielläkin! :D

Meidän liikkuva klinikka

Vetoauto sille

Sisänäkymä

Tältä näyttää takaapäin

Meidän horseman työntouhussa

Röntgenlaitteisto

Juokseva vesi löytyy tietysti, laitteisto peridontiitin hoitoon

Minit ei jaksa itse seisoa rauhoituksen jälkeen, niin ne tuetaan mahavyöllä katosta

Mielenkiintoisia potilaita on ollut, uusia rotuja ja ennen kaikkea miten paljon Dr. Miller pystyy korjaamaan purentavirheitä ja myös pitämään ne poissa, uusiutumasta. Mutta tosi asia on, että jos joku suomalainen näkisi nuo suut, niin ”onpa pahasti yliraspattu”. Ei ne ole, hevoset syö hienosti sen jälkeen. Ja tälläkin tilalla on useampi 30v hevonen, joita Dr. Miller on tehnyt melkeinpä varsasta asti, joten kyllä hänellä täytyy olla tietoa ja taitoa miten homma tehdään. Siinä on mulla työnsarkaa, yrittää muuttaa suomalaisten ajatuksia ja näkemyksiä.

Nyt on aika aloittaa uusi päivä aavikolla, uusien mielenkiintoisten hevosen parissa. Tänään säätiedotus lupaa 43’c iltapäivälle. Eilen syttyi metsäpalo vuorien toisella puolella, taivaanranta on sankkaa savua täynnä. Kuukin oli verenpunainen, kun se nousi savun takaa yöllä. Muuten, taivas on aika kirkas ja tähtiä täynnä aavikolla öisin :)

Mac&Cheese - en söisi ihan joka päivä mutta oli se ihan hyvää

Kyllä, lehdet heitetään posteljoonin toimesta maahan kuten elokuvissa

Näkymää aavikolle

Vähän toisenlaista näkymää

Koskaan en ollut nähnyt kaktusta ihan livenä, nyt olen senkin nähnyt!

Asiakkaan luo menossa

Kaliforniassa

Mystisiä ufojen?? tekemiä kuvioita matkalla Chicagosta Kaliforniaan 

Hiekkaa silmän kantamattomiin

Ei kovin vihreää

Näkymä talon takapihalta - tuolla alhaalla on 250 hevosen talli

Appelsiinipuu!

Kalifornia on tosiaan saavutettu, viimeinen pätkä meni sitten sunnuntaina ihan hyvin. Aikaerosta toipuminen on sujunut kyllä mainiosti, toki ehkä vielä pitäisi rytmiä hieman rukata, kun nyt tulee uni klo 21 ja loppuu heti 4.00 jälkeen..

Nämä pari päivää on tosiaan mennyt vain totutellessa ilmastoon, aikaan ja ollaan myös käyty läpi tietokoneohjelmia, joita tarvitaan ja eilen käytiin myös trailerilla katsomassa tulevaa työpaikkaa. Laittelen kuvia myöhemmin trailerista, olihan se aika WAU! Dr. Miller käyttää myös tietokoneohjelmaa, ihan kuten ihmishammaslääkärit, johon tekee muistiinpanot, laskutuksen, asiakastietokannan yms. Saattaa hyvin olla, että myös Hirnuva Hammas siirtyy tietokoneaikaan! :) Mutta kunhan nyt pääsee tuota ohjelmaa käyttämään tosissaan, niin sittenhän sen näkee tykkääkö siitä vai ei. Nyt ainakin tutustumisen jälkeen vaikuttaa olevan tosi jees!

Tältä se näyttäisi sitten käytössä

Aurinko täällä Kaliforniassa on kyllä huikean vahva! Kävin eilen 4km kävelyllä, kun piti päästä ostarille, niin sinä aikana tuli jo uudet rusketusrajat topista joka oli päällä. Ja kuitenkin mulla jo ennestään väriä oli jonkin verran, että tilanne ei lähtenyt ihan valkoisesta liikkeelle. Mutta ilmeisesti amerikkalaiset ei kovinkaan kävele paikasta a paikkaan b, kun kävelytiet on hieman vieras käsite.. Lämpöä eilen oli vain 29, mutta nyt sitten alkaa nousemaan tuonne 36. Ollaan kuulemma loppuviikolla aavikolla töissä, jossa on sitten se jopa reilu 40 lämmintä. Enpä ole sellaisia lukemia ennen kokenutkaan.. Ja kun siinä 29 asteen lämmössä taapersin ostarille, sitähän oli melkolailla kuuma kun perille pääsin, joten ajattelin, että jäätelö tekisi terää. Kauppaan siis. Vaan jäätelö jäi saamatta.

Kyllä minä tykkään jäätelöstä, mutta jopa mulle 4l yhdellä kertaa on pikkaisen liikaa! :D Eli täällä yksittäispakattu tikku tai tuutti on täysin vieras käsite..

Mikä myös on tosi yllättävää, niin kaupassa kun maksaa kortilla, siellä se kortti pyyhitään koneessa ja sen jälkeen kirjoitetaan nimikirjoitus! Sirukortit ja PIN-koodit on tulleet ihan vasta. Ja kukaan ei ole koskaan edes kuullutkaan lähimaksamisesta! Amerikkalaiset....

Muuten, täällä Orange Countyssä, kun eilen kävelin kauppaan, on ehkä hienoimpia taloja mitä olen koskaan nähnyt. Juuri sellaisia, kun mitä vaikkapa siellä OC sarjassa näkyi. Suu auki, silmät pyöreänä eilen niitä ihailin, kun ohi kävelin. Hintaluokka alkaen 2 miljoonaa. Kerrassaan wau! En viitsinyt kuvia ruveta näpsimään, kun taisin olla vähän luvattomalla alueella :)

Tänään täytyy taas kävellä ostarille. Täällä kun on erilaiset pistorasiat seinässä kun mitä meillä on töpselit, niin täytyisi käydä ostamassa välikappale, jotta ne saa yhdistettyä.. Ostin yhden Puolasta, mutta se ei ole sopiva kun puhelimelle, ei läppärille.. Ja kiva olisi, jos voisi tietokonettakin käyttää ja teille kirjoitella kuulumisia!

Huomenna lähdetään siis reissuun. Otan paljon kuvia mitä siellä näkyy ja laittelen niitä teille sen mukaan miten on internet käytössä! Toivottavasti teillekin saapuu helle ja saatte viimeiset heinät pois pelloilta!