Estekisoissa

Jokainen, joka on seurannut amerikkalaisia sarjoja telkkarista, tietää, että amerikkalainen päivä alkaa pannukakuilla (ja pekonilla). Jotta minäkin saisin kokea tämän herkun, niin käytiin aamupalalla International House of Pancakes (IHOP) ravintolassa. Sai sieltä toki muutakin kuin erilaisia pannukakkuja, mutta pannukakkuja sinne mentiin syömään ja niitä tilattiin! Perinteisesti ne kuuluisi syödä siirapin ja voinokareen kanssa, mutta halusin jotain muuta. Harvinaisen hyviä olivat kyllä, mutta olihan tuo aivan järkyttävä annos ruokaa!

Unohdin muuten viimeksi kertoa yhden erikoisuuden Anaheimista, jonka näin. Nimittäin drive-through pankkiautomaatin!! Oikeasti, kyllä pitää olla laiska ihmisen, jos ei jaksa nostaa takamusta sen vertaa, että menee pankkiautomaatille!

Tänään tosiaan käytiin esteratsastuskilpailuissa läheisessä kilpailukeskuksessa, Rancho Mission Viejo Riding Parkissa. Tämä alue on 16 hehtaaria kooltaan, sisältää yhden maneesin (miksi ihmeessä?!!) ja seitsemän kilpailukenttää, joista valtaosa nurmikenttiä. Lämmittelykentät on hiekkakenttiä. Alueella on myös erillinen Grand Prix kenttä, jolla hypätään siis vain se jokaisen päivän pääluokka. 

Kuten arvata saattaa, täällä Amerikassa liikkuu isot rahat hevoskilpailuissa, lajista riippumatta. Nyt oli kyseessä siis showjumping- ja hunterluokat. Erona siis periaatteessa on se, että showjumping on perinteistä esteratsastusta, jossa aika ja virheet ratkaisee, kun hunterluokissa arvostellaan myös tyyliä. Mutta raha-asioihin palatakseni, täällä Mission viejossa on estekilpailut joka viikonloppu kesäkuusta elokuun loppuun ja sen lisäksi tietysti muina kuukausina kisoja. Pääluokkien pääpalkinnot noille kolmen kuukauden viikonlopuille (dollareina) 25000+60000, 25000+30000, 30000, 30000, 30000, 25000+30000, 45000, 25000, 30000, 25000+50000, 25000+25000. Korkeudet vaihtelevat, tänään pääluokka oli 140cm. 

Kuten arvata saattaa, niin ne, jotka ei ole paikallisia, niin he asuvat sen kolme kuukautta periaatteessa täällä asuntoautossa/rekassa. Samanlaisia kiertueita on ympäri maata, esim itärannikolla kesällä hypätään New Yorkin suunnalla, siitä sitten syksyn tullen laskeudutaan alaspäin ja talvi kisataan Floridassa, kunnes taas keväällä ruvetaan nousemaan. Näillä kiertueilla on siis ihan lapsille opettajat mukana, siis normaalit kouluopettajat, ei ratsastusopettajat, ettei lapset jää koulusta jälkeen, kun vanhemmat kisailee. 

Tänään pääluokassa oli 31 osaanottajaa, yksi mies osallistui viidellä hevosella (yhdelläkään ei päässyt uusintaan), toinen mies neljällä hevosella (kahdella uusintaan), muut olivat ihan normaalisti yhdellä hevosella. Yllättävän moni ratsasti hackamorella, kellään en nähnyt raippaa (ihmettelin, kun kieltämisen jälkeen ei tullut raipasta) ja yhdella hevosella ei ollut edes martingaalia, se näytti ihan alastomalle, hevosparka :)

Yksi suuri ero suomalaisiin kisoihin verrattuna oli, että siinä missä Suomessa on myyntikojuja kisoissa, ne on siellä katsojien joukossa eli suunnattu katsojille. Täällä ne oli aivan tallialueen edessä, selkeästi suunnattu kilpailijoille. Sama asia ruoan kanssa, yksi ravintola, ja sekin siellä tallialueen vieressä. Toki VIP ihmisille oli omat telttansa ruokineen. Täällä ei myöskään ollut katsomoa. Siinä GP areenan vierellä oli katos, jossa muutamia pöytiä ja tuoleja ihmisen käytössä, mutta muilla kentillä ei minkäänlaisia katsomoita. Eli jokaisella oli omat tuolinsa mukana, kuten myös eväänsä. Olisittepa nähneet millaisia piknik-eväitä ihmisillä siellä oli! 

Ensimmäinen asia, minkä huomasin, oli tuo alla olevassa kuvassa oleva hevosambulanssi. Kävin sitten juttelemassa ambulanssi omistajan kanssa ja tämä mies, Jerry, osoittautuikin mieheksi, joka tunsi kaikki tuntemisen arvoiset ihmiset. Minut esiteltiin kilpailujen johtavalle eläinlääkärille, LA equestrian centerin johtajalle, monelle muulle ihmisille. Ja tuo itse ambulanssi, minä en ainakaan ollut ennen ambulansseista kuullut ja kysyinkin, että onko se pakollinen amerikkalaisissa ratsastuskisoissa, samaan tyyliin kuin ihmisambulanssi. Ei se kuulemma ole, mutta koska kaikki tuntemisen arvoiset valmentajat ja kilparatsastajat tuntevat Jerryn, niin he vaativat hänen ambulanssinsa paikalle. Eli kaikkiin kisoihin on budjetoitu tuo ambulanssin läsnäolo, kaiken varalta. Sillä siis kuljetetaan loukkaantuneet hevoset klinikalle, jossa sitten monesti todetaan, ettei mitään voi tehdä ja hevonen lopetetaan. Järkevintähän olisi lopettaa paikan päällä, jos vaikka jalka on murtunut, mutta koska vakuutus vaatii tiettyjä asioita, hevoset kuljetetaan klinikalle sitä varten. Kerrassaan hieno traileri (painoa noin 2 tonnia, vetoautona Fordin pick-up, varustettuna 6.7 litran moottorilla, en edes halua ajatella polttoaineen kulutusta :D ) ja aivan mahtava omistaja!

Laajat nurmikentät, joissa voi verrytellä. Ja siellä myös koko ajan oli sonnan kerääjä paikalla.. 

Grand Prix rata

Paikallisia jaboja

Huomaatahan, kuinka ruusukkeet on ripustettu esille. Koristekasvit on tuotu mukana ja ne on tallin väreihin sopivissa, logolla varustetuissa ruukuissa, kuten hevosten nimikyltit ja varustearkut

Ravintolan ruokalista

Melkein kuin Rion olympialaisissa! :)

Ensi viikonloppuna on sitten ohjelmassa samassa paikassa rodeo. Vuoden yksi hienoimpia rodeoita, kutsukilpailu, johon mukaan on päässyt palkintosumman perusteella. Mistähän saan tähän hätään cowboy buutsit ja hatun?! :)