Blogin päivitys on hieman viipynyt, kun tämä puolainen
IT-yhteiskunta ei ole ihan niin kehittynyt kun mitä vaikkapa suomalainen.. On
ollut hyvin hankalaa saada nettiyhteyttä asuntolaan, joten päätin tulla
Starbucks coffeeseen surffaamaan.
Mutta asiaan. Meitä on tällä englanninkielisellä kurssilla
16, joista 2 poikia. 12 oppilasta Norjasta, minä, 1 tyttö Brasiliasta ja tyttö
ja poika Kanadasta. Vaikka minusta tämä on pieni ryhmä, niin kuulemma tämä on
suurin englanninkielinen ryhmä tähän mennessä. Mutta tosiaan tämä ryhmän pieni
koko oli suurimpia syitä sille, miksi päätin tulla tänne Wroclawiin enkä edes
hakenut esim. Helsinkiin. Täällä ehkä jopa saa tehdäkin jotain, kun meitä on
näin vähän. Toki puolalaisilla on oma puolankielinen eläinlääkärikoulutuksensa,
enkä edes tiedä montako siellä aloittaa opintonsa vuodessa.
Opiskelukaupunkihan on tosiaan lounais-Puolassa sijaitseva
Wroclaw http://www.wroclaw-life.com/. Kaupunki on ennen kuulunut Saksalle, jolloin se tunnettiin nimellä
Breslau, mutta 2. maailmansodan jälkeen kaupunki annettiin Puolalle. Wroclaw on
reilun 650 000 asukkaan kaupunki, josta noin 120 000 on opiskelijoita. Eli kai
voisi sanoa tämän olevan ihan oikea opiskelijakaupunki. Täältä on lyhyt matka
mm. Berliiniin ja Prahaan. Yliopisto eläinlääketieteellinen tiedekunta on perustettu
1945, akateemisia opettajia on noin 120, joista professoreja ja tohtoreita on
noin 40. Yliopiston kotisivu englanniksi
Ell tiedekunnan sijainti on ihan keskustassa, lähimpään
ostoskeskukseen on matkaa ehkä 200m ja ydinkeskustaan ehkä 1km. Kaunis vanha
päärakennus on uudistettu viime vuonna, on siis tyypillinen kivitalo (erittäin
kylmä!). Täällä on siis luentosalit, labrat ja ruumishuone. Varsinaisia
klinikkarakennuksia on 4. Koko kompleksi on hieman sekava näin aluksi, kun
rakennuksia oli niin paljon. Mutta kaikki toki siinä samassa kaupungin
keskustassa.
Mutta klinikat näytti moderneille, laitteet oli uusia.
Koululla on opiskelijoita varten lehmiä, heppoja, lampaita, vuohia ja possuja,
siis isoista eläimistä. Pieniä eläimiä on normaalit kissat, koirat, puput,
kanat ja olipa myös kaloja, koska yksi kurssi on kalasairauksista. Klinikalla
on normaali 24/7 päivystys. Tässä yliopistossa on Puolan parhaat silmä- ja
hermolääkäri. Tutkimusta tehdään paljon ja yhteistyötä on myös
ihmislääketieteen kanssa erityisesti sydänsairauksien puolella. Se mikä oli
yllättävää, niin kuulemma eläinten syövät on yleistyneet tosi voimakkaasti,
niin täällä klinikalla tehdään paljon syöpähoitoja kemoterapian muodossa. Viime
vuonna koululla oli tehty ruumiinavaus virtahevolle, kun se kuoli tuolla läheisessä
eläintarhassa. Jospa meidänkin aikana kuolisi vaikka kameli!
Tämä ensimmäinen viikko ja myös tuleva viikko on ns.
valmistavaa opiskelua eli kerrataan kemia ja biologia ja aloitettiin puolan
opiskelu. Puola on muuten ihan juuri niin vaikea kieli, kun mitä aina on
kuvitellutkin! Jos sanassa on 10 konsonanttia ja 2 vokaalia, sen ääntäminen ei
voi olla kovin helppoa.. :) Mutta kyllä se siitä on ruvennut sujumaan.
Varsinaiset opinnot alkavat sitten tosiaan viikon päästä, niistä sitten
uudemman kerran.
Jos muutama sananen arkielämästä Puolassa. Kun ihmiset
kuulivat, että lähtisin opiskelemaan Puolaan, monet olivat sitä mieltä, että
olisi pitänyt valita joku sivistyneempi ja nykyaikaisempi maa. Tämä on vähän
hassu harhaluulo, sillä Puola ei ole Neuvostoliitto eikä puolalaiset ole
venäläisiä. Siis tällä yritän sanoa, että tämä on ihan sivistynyt nykyaikainen
maa. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tämä Starbucks Coffee, jenkkien ylpeys.
Suomeen saatiin avattua ensimmäinen vasta tänä keväänä Hki-Vantaan lentoasemalle.
Vaan tässäkin kaupungissa niitä on ainakin kolme. Sama pätee moneen muuhunkin
ketjuun, joista Suomessa ei ole edes kuultukaan. Ei tietenkään tuo ole mikään
nykyaikaisuuden mitta, mutta kuitenkin. Vanhat ihmiset eivät osaa puolan
lisäksi kuin ehkä hieman saksaa, mutta eipä Suomessakaan monet vanhukset puhu
ulkomaata. Täällä on paljon rikkaita, mutta myös köyhiä. On upeita taloja ja ei
niin hyvämaineisia kaupunginosia. Ihan niin kuin joka paikassa. Puolan
pohjoisrannikon rantakaupungit Gdynia, Sopot ja Gdansk ovat tunnettuja upeista
hiekkarannoistaan, jostain luin, että niistä puhutaan Itämeren Rivierana.
Minulle oli yllätys miten siistiä täällä on. Kadut on
minusta siistimpiä kuin monessa muussa maassa. Ihmiset tupakoivat yllättävän
vähän. Kukaan ei kävele punaisia päin liikennevaloja, vaikka autoja ei ole
lähimaillakaan. Toki autoilijat ajavat kuin hullut, joten ehkä viisain odotella
turvassa :) Ihmiset ovat myös todella ystävällisiä, kun heille yrittää puhua
puolaa. Tämä on toki yleismaailmallinen juttu, oman maan kielen änkyttäminen
helpottaa asioita kovasti. Mutta toki on täällä sellaisia asioita, joita ei voi
oikein ymmärtää. Vaikkapa tämä netin saaminen asuntolaan ei ole ihan helppoa,
pitää täytellä kaikenlaisia lappusia ja sitten vielä toivoa, että asentaja
tulisi.. Tai että yliopistolla on vain yksi kopiokone ja sekin on kioskissa,
eli et voi itse kopioida silloin kun haluat, vaan siihenkin täytyy olla
työntekijä. Ja muutenkin yhteiskunta on kankeampi ja virallisempi, teitittely
on tärkeää. Hyviä ja huonoja puolia on joka maassa, ei pidä verrata keskenään.
Mutta sitä haluaisin vielä painottaa, että kannattaa olla avoin uusien
asioiden, vaikkapa tämän Puolan, suhteen ja tulla viikonloppulomalle esim. Varsovaan. Ei tämä paha paikka ole.
Sitten vielä loppukevennys. Olin tuossa läheisessä kaupassa
erään nuoren norjalaistytön kanssa ostamassa hälle lautasta, kuppia ja
syömävälineitä. Haarukoita yms. ei ruvennut löytymään, joten menin sanakirjan
kanssa kassalle kysymään. Ensin etsin sanakirjasta haarukan ja sain haarukan.
Sitten piti saada lusikka. Katsoin sanakirjasta lusikan, mutta jotenkin silmä
meni 2 riviä liian alas ja katsoinkin sanan, joka tarkotti ”lutikka”. Minä
sitten hoin ”lutikka”, ”lutikka”, täti pudistelee päätään. Sitten hoksasin,
että oho, minä pyydänkin lutikoita enkä lusikkaa :) No lusikka saatiin lopulta! Vaan
kyllä mua nauratti ja vähän niitä ihmisiäkin kaupassa, kun ei lutikoita saanut
ostettua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti