Matkalla eläinlääkäriksi: Viimeisiä viikkoja viedään

Kuten ahkerimmat lukijat ovat huomanneetkin, niin olen laittanut tuonne jo alkukesän suunnitelmia näkyville. Ensimmäinen työviikko 27 on täynnä, sitten on se pari viikkoa lehmien lypsyä, viikolla 30 jatkan Kaakkois-Suomessa ja kuinka matka siitä sitten jatkuu, ei ole vielä ihan 100% selvä. Eli Joensuu ja Varkaus täytyy koettaa tehdä siinä heti pikimmiten, kuin myös Kainuun kierros. Mutta päivittelen kalenteria, kunhan kesä tässä pääsee vauhtiin.

Ja jotkut teistä on laittanut mulle tekstiviestiä ja olette sitten saaneet vastauksen toisesta numerosta. Sitä ei kannata ihmetellä, kaikki viestit tulee myös tuohon toiseen numeroon, mutta valitettavasti lähettäjän numerona ei näy virallinen numero, vaan tuo toinen. Sekava homma tuo Soneran Multi-Sim, mutta tiivistettynä - yhteydenpito edelleen sen kotisivuilla olevan, vanhan numeron kautta, vaikka minä vastailisinkin toisesta numerosta!

Tänään meille saapui vieraileva luennoitsija Englannista, professori Derek Knottenbelt, joka on hevosonkologian, eli hevosten syöpäsairauksien, yksi johtavista asiantuntijoista. Hän piti erittäin mielenkiintoisia luentoja aiheesta, en viitsi teitä pitkästyttää yksityiskohdilla, mutta sellainen “take home messagen” hän välitti, että tutkikaa hevosianne säännöllisesti. Jos huomaat itsellä kummallisen luomen ja pahkuran, menet heti huomenna lääkärille. Ottakaa sama ajatus käyttöön hevostenne suhteen, eli kun harjaat hevostasi, tai muuten vain katselet ja silittelet sitä, ja huomaat jotain, mitä siellä ei ole ollut ennen, pyydä eläinlääkäri katsomaan. Koska jos se onkin jotain merkittävää, sen kanssa on paljon helpompi asioida, kun kasvain on pieni ja hyvänlaatuinen. En kyllä tiedä mikä Suomessa on eläinten syöpähoidon taso, en ole koskaan kuullut asiaan erikoistuneesta eläinlääkäristä, mutta luulisi, että Viikissä olisi ainakin asiasta tietäviä ihmisiä. Ja jokainen kimo/harmaa/valkoinen hevonen saa jossain vaiheessa elämäänsä melaanomakasvaimen/kasvaimia, ja ne muuttuu aina hyvänlaatuisesta pahanlaatuiseksi. Eli vaaleiden hevosten omistajat, nyt suurennuslasin kanssa tutkimaan hevosianne! Professori Knottenbelt myös totesi, että siinä missä pieneläinten syöpähoidot on 3-5 vuotta ihmislääketiedettä perässä, hevosten syöpöhoidot on jopa 50 vuotta jäljessä. Eli hyvin lapsenkengissä on asia, mutta ilmeisen tärkeästä asiasta on kyse. En kyllä muista näin äkkiseltään, että olisinko kuullut muusta kuin yhdestä kimosta, jolla oli paha melanoma Suomessa, mutta ehkä syöpäkasvaimia ei vain osata tunnistaa? Koska professori oli kyllä sitä mieltä, että melko yleisestä ongelmasta on kyse.

Anatomian labrassa päästiin lopultakin leikkimään hevosten jaloilla ja piikittämään alaniveliä. Tähän väliin varoituksen sana – laitoin tuonne loppuun muutamia kuvia niistä jaloista, ja siellä näkyy verta ja iho on leikattu pois eli jos ajatus kauhistuttaa, mene varovaisesti loppua kohden! Mutta pakko nostaa hattua niille kaikille kymmenille eläinlääkäreille, jotka sitä päätyönään tekee, minusta ei ainakaan ollut mitenkään helppo homma koettaa sitä nivelrakoa löytää. Vaikka iso eläin ja isot nivelet, on luut niin hyvin yhteensopivia, ettei rako ole kovin iso. Mutta erityisen yllättynyt olin ensinnäkin jänteiden koosta, erityisesti koukistajat olivat suunnattoman paksut, kuten kuvista ehkä näkyy. Pakkohan niiden on olla kestävät, kun ne noin muhkeat on, mutta miten iso rasitus niille täytyy tulla, kun hyvinkin saattaa hajota 70% jänteestä. Samatan puikkoluut, jokainen varmasti tietää jonkun hevosen, jolta on puikkoluu katkennut. Me sitten yritettiin katkaista käsipelillä puikkoluuta, siis se oli kiinni sääriluussa ja siitä yritettiin vääntää se poikki, niin ei katkennut. Eli sen luonnollisen katkeamismekanismin täytyy olla joku äkillinen, erittäin kova isku. Ehkä tärkein asia oli ymmärtää, että hevosen jalat on suunniteltu kestämään uskomattomia määriä rasitusta, ja se, että sieltä saa jotain rikki, vaatii epäonnea ja äkillisen, järjettömän määrän rasitusta.

Viimeiset kolme viikkoa ja 5 tenttiä edessä. Ja yksikään niistä ei ole sellainen, jonka pääsisi lukematta läpi. Toivotaan, että kaikki menee nyt ekalla yrityksellä läpi, jottei tarvitse tulla syksyllä etukäteen tänne..

Sää alkaa vihdoin näyttämään siltä miltä sen pitäisikin eli +33 useammalle päivälle ensi viikolle.. Toki tuollainen kuumuus on kiva vain sillon kun ei tarvitse tehdä mitään fyysistä, lukeminen ei onneksi ole kamalan rasittavaa.

Nyt niiden kuvien pariin!