Kesä tuli ja kesä meni. Kiitos kaikille vanhoille ja mukaan mahtuneille uusillekin
asiakkaille kiinnostavista tapauksista, joita kohtasin. Useamman kerran iski
epätoivo, että miksen voi olla jo nyt eläinlääkäri! Mutta täytyy malttaa vielä
4,5 vuotta. Ja joitain minulle ihan uusia hevosrotujakin näin, hienoa että
ihmiset rohkeasti ostavat ja tuovat maahan erilaisia hevosia. Mutta sen verran
haluan muistuttaa ja pyytää kaikilta, että kun tuotte hevosia maahan tai
tilaatte hevosen ulkomailta, pidättehän huolen, että niillä on paperit
kunnossa, jottei siitä aiheudu ongelmia kenellekään. Kesällä tapasin myös
tytön, joka opiskelee Englannissa eläinlääkäriksi ja oli oikein mukava vaihtaa
hänen kanssaan kokemuksia. Ilmeisesti ulkomailla opiskelevia ja opiskelleita eläinlääkäreitä
on melko paljon, eräälläkin paikkakunnalla puhuin erään eläinlääkärin kanssa ja
hän kertoi heidän alueen kaikkien kunnan ell valmistuneen ulkomailta. Tunnen
heistä useampia ja kaikki ovat minusta erinomaisia eläinlääkäreitä. Ja
lappilaisille vielä suuret erityiskiitokset, sillä minun selkä meni niin
äärettömän jumiin syyskuussa, etten pystynyt itse kantamaan pahimpaan aikaan
työkaluja, niin lappilaiset (kai rovaniemeläiset jo on lappilaisia ;) ) olivat
ystävällisiä ja kantoivat ne minun puolesta. Syysflunssankin sain vielä parin
viimeisen viikon kiusaksi, ja onkin sitkeää sorttia. Vaan vähän kerrassaan
elämä rupeaa voittamaan!
Oli myös kiva nähdä omien heppojen elämää tänä kesänä
paljonkin, vaikka hevosen selkään en tänä(kään) vuonna ennättänyt. Mun
shettis menestyi esteissä
erinomaisesti ja ravurin rutkaleen uusi elämä ratsuna sujuu hyvin.
Ammattilainen on aina ammattilainen, oli laji sitten mikä tahansa. Sain siis
lämppärini Salla Kattaiselle ratsutettavaksi ja niin vain hän on sieltä taikonut
melkein salonkikelpoisen ratsun esille. Voin kyllä kaikille suositella Sallan
palveluita! Myös Saarisen Heikki Kangasalan hevosklinikalta on aivan loistava
hevoseläinlääkäri, jonka palveluja käytin tänäkin kesänä ja jota uskallan
suositella epäselvissäkin ongelmissa, Hessu kyllä löytää vian, jos se on vain
löydettävissä.
Uusi lukukausi ja toinen vuosi eläinlääkiksessä siis alkoi
tiistaina. Lukujärjestys vaikuttaa hyvälle, uusia aineita tuli vain 5 – jo
tuttujen puolan ja biokemian lisäksi opiskellaan fysiologiaa, mikrobiologiaa, taloutta,
eläinten jalostusta ja ethologiaa (eläinten käyttäytymistä ja hyvinvointia).
Fysiologia ja mikrobiologia vaikuttaa juuri sellaiselle ulkoa opettelemiselle,
mutta ilmeisesti tuo fysiologia on äärimmäisen tärkeä aine. Harmi vaan kun
proffa ei vaikuttanut ihan kamalan kiinnostavalle ;) Mutta onneksi luennot on
heti aamusta, niin ei käy kuin biokemian iltapäivän luennoilla, joilla
valitettavasti joka kerta tuli uni tiettyyn aikaan vaikka miten sitä
vastusteli. Ja itse asiassa nyt tällä lukukaudella päästään jo näkemään eläviä
eläimiäkin! Mennään noilla jalostuksen luennoilla käymään eläintarhassa, lehmä-
ja sikatilalla sekä klinikalla, jossa ihan saadaan koskeakin eläimiä. Eli kyllä minä vielä joskus valmistun!
Muuten, meidän biokemian kurssilla on yks ruotsalainen poika, jonka pitäis olla
oikeasti neljännellä luokalla, mutta hän ei ole päässyt biokemiaa läpi, niin
hän on nyt kolmatta kertaa yrittämässä sitä. Täytyy olla kova polte tulla
eläinlääkäriksi, jos noin kovasti jaksaa yrittää yhtä kurssia! Luulisi hänen jo
osaavan kaikki luennotkin ulkoa, mutta ei siltä vaikuta.
Puola oli muuten ihan ennallaan. Olin unohtanut, kuinka
taksikuskit on aivan kaistapäisiä täällä – yöllä kun tulin lentokentältä,
paahdettiin 80km/h kaupungin läpi.. Mutta eurolla saa nykyään enemmän zloteja
kuin aikaisemmin, mikä on tosi mukava. Oli kiva mennä ruokakauppaankin, kun 5€
saa melko paljon tavaraa. Syksy ei näköjään ole tänä vuonna niin lämmin täällä
kuin viime vuonna oli. Silloinhan lokakuussa oli ihan hamekeli, mutta kyllä nyt
kun on ollut hame päällä kaupungilla, on saanut paljon kummeksuvia katseita
osakseen. Asuntola on kylmä, lattia on suorastaan jäinen. Lämmöt kyllä saivat
päälle jo heti maanantaina, mutta eihän tällainen kivikolossi hetkessä lämpiä.
Ja mikä surullisinta, jouduin muuttamaan kattohuoneistosta 1. kerrokseen! Mutta
toki nyt voi lähteä kouluun 2min myöhemmin ;) Asun mun brassiluokkakaverin
Luizan kanssa samassa huoneessa, saadaan sitten omat huoneet, kunhan väki taas
vähenee täältä. Ihan hyvä niin, sillä Luizalla on niin paljon vaatteita ja
muita tavaroita, että hän tarviaa oman huoneen niille..
Koetan teille raportoida tapahtumista epäsäännöllisen
säännöllisestä, nyt kun nettikin on taas toiminnassa viikon odotuksen jälkeen. Mukavaa ensilumen odotusta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti