Lopultakin!

 Siinä se nyt on!!

Täällä Puolassa ei kevään edistymistä mitata kukilla tai viherkorvilla vaan jäätelökioskin jonon pituudella. Näiden sunnuntaisten kuvien perusteella kevät on jo aika pitkällä! :D

Terveisiä Saksasta!

Tämä viikko onkin vierähtänyt Saksassa. Ensiksi olin saamassa oppia diastemaongelmiin ja sen jälkeen joka vuotinen konferenssi hammasasioihin liittyen. Käytännönoppi oli kyllä enemmän kuin opettavaista ja toivottavasti heti kesällä pääsen oppeja soveltamaan. Ja tuli myös selville mitä juttuja pitää vielä ostaa, toivottavasti nekin näätte heti heinäkuussa!

Yksi asiakas oli talli, jossa on kv-tason este- ja kenttähevosia. Oli pari maneesia, kenttä, maastot, kävelykone, laitumet, karsinat yms yms. Ja arvatkaapa mitä siellä maksoi täysihoito? 410€... :) Ja olipa ihana nähdä sen tallin ruokintaa - olki, kuiva pikkupaaliheinä ja kaura sekä mysli. Hevosilla ei ollut kariesta, ei diastemoja, ei juuri mitään epänormaalia. Ruokinnalla on suuri merkitys hammasterveyteen!

Konferenssi oli tuttuun tapaan täyttä asiaa ja oli mukava nähdä tuttuja ympäri maailmaa, Japanista Brasiliaan ja Amerikkaan. Ja joka vuosi siellä on esillä myös uusimmat innovaatiot mitä on myynnissä alaan liittyen. 

Ensi viikon lopulla sitten kohti Kaliforniaa.. Siellä vierähtää seuraavat kolme kuukautta ja me nähdään kesällä taas. Toivottavasti ensi viikolla saan lopultakin paperit, niin sen huolen saan pois päiväjärjestyksestä ennen tuota pitkää reissua. Mukavaa kevään odotusta Suomeen ja ollaan yhteyksissä!

Ohi on!

Nyt se on sitten ohi, 5.5vuotta eläinlääkiksessä. Pakko sanoa, ettei kyllä vielä tunnu yhtään miltään. Koko ajan vain odotan, että milloin tulee sähköposti, että ollaan unohdettu joku tentti tai harkka tai ihan mitä vain. Ehkäpä sitten, kun sen todistuksen saa fyysisesti käteen, sen uskoo. Nyt tällä viikolla koetetaan metsästää viimeisiä proffia kiinni, jotta saadaan viimeiset arvosanat järjesteltiin mahdollisimman pian ja sitten sihteeri pääsee järjestämään meidän todistuksia. Viime postauksessa pohdin mitä tehdä Suomeen tulon ja todistuksen suhteen, niin nyt näyttää siltä, että tulen 15.2 Suomeen pariksi viikkoa ja jos todistus tulee ennen sitä, hyvä. Mutta jos se ei kerkeä tulla, niin sille ei voi mitään.

Eli helmikuun lopussa tuttuun tapaan pohjoinen Suomi ohjelmassa - Oulu, Rovaniemi, Ranua, Pello, Tornio, Raahe, Ylivieska, Kokkola, Veteli, Kauhava. Vielä voin jokusen hevosen mukaan mahduttaa, sähköpostilla tavoittaa parhaiten!

Lähellä ollaan!

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa!

Opintoja olisi viikko (5 koulupäivää) jäljellä ja sen jälkeen valmistuminen on aika lähellä! Paljon on tullut kyselyitä valmistumisen jälkeisestä ajasta ja helmikuusta, joten tässä kaikille tietoa yhteisesti.

Ensinnäkin pahoittelut, että olen vastannut heikosti teidän viesteihinne. Ne jotka tapasivat minut joululomalla, huomasivat minun olevan flunssassa. Painoin sen lääkkeillä taka-alalle ja oletin, että kaikki oli hyvin, kun olo koheni välipäivinä tukkoista nenää lukuunottamatta normaaliksi. Mutta sitten vuoden alkupuolella tauti tuli takaisin ja tulikin sellainen kuolemantauti, ettei pahemmasta väliä. Korkea kuume useita päiviä vei olon aika heikoksi, mutta onneksi sairaalareissulta vältyttiin. Oikeastaan vasta tämä viikko on ollut sellainen normaalivointinen, ainostaan vieläkin taitaa poskionteloissa olla räkää, mutta muuten olo on hyvä. Mutta energiaa ei ole oikein mihinkään ylimääräiseen ollut. Alan nyt kahlailemaan sähköposteja läpi ja vastailemaan viesteihin.

Sitten tulevaisuuteen. Meillä on tosiaan enää ensi viikko opintoja jäljellä ja sitten on tutkintotodistusten odottaminen ja sen jälkeen sen avulla voin hakea oikeuksia Suomeen. Mutta kuulin tällä viikolla, että tämä todistus pitää hakea henkilökohtaisesti dekaanin toimistosta. Olin olettanut, että se tulee postissa Suomeen. Mutta ei, henkilökohtainen visiitti vaaditaan. Ja ilman tätä paperia ei voi hakea oikeuksia Suomesta. Milloin tutkintotodistuksen saa, niin helmikuun aikana. Sen tarkemmin siitä ei kukaan osaa sanoa. Eli minulla on kaksi vaihtoehtoa, joko tulen Suomeen ensi viikon jälkeen ilman tutkintotodistusta ja teen töitä tuttuun tapaan hammasteknikkona tai odotan täällä sinne asti, että saan tutkintotodistuksen ja sitten tulen Suomeen, haen ell-oikeuksia Suomesta ja pystyn tekemään hammasjuttuja eläinlääkärin oikeuksilla varustettuna. Kumpi näistä vaihtoehdoista toteutuu, niin en tiedä vielä.

Kuitenkin maaliskuun alusta lähden Saksaan hakemaan lisäoppia diastemahoitoihin liittyen ja tuttuun tapaan hammaskonferenssi on myös silloin alkukuusta. Sieltä lennän sitten Kaliforniaan kolmeksi kuukaudeksi lisäoppia hakemaan ja Suomeen paluu häämöttää juhannuksen jälkeen.

Toivottavasti näistä tiedoista oli teille hieman apua. Pahoittelen syvästi, että en ole viesteihin vastannut, mutta palaan nyt niiden pariin. Niitä oli aika monta odottamassa, eli hetkinen varmasti menee, että ne saan kahlattua läpi.

Mukavaa tammikuun loppua kaikille! Ja eikö ole mukava, kuinka talvi on jo voitonpuolella? :)

Joululomasta

Hei kaikille pitkästä aikaa! Syksy on vierähtänyt nopeasti! Amerikassa tuli käytyä, sain Dubaista tai Suomesta niin tehokkaan flunssan, että se piti minut melkeinpä vuodepotilaana sen parisen viikkoa mitä siellä olin. Mutta näille ei voi mitään! Koulukin on alkanut, ei olisi enää paljoa jäljellä. Vastahan minä täällä aloitin! Ja pari kuukautta, niin pitää lopettaa!

Mutta joululomasta halusin teille kirjoittaa. Tulen Suomeen tuttuun tapaan jouluksi ja töitäkin teen siinä sivussa. Varmastikin 18.12 aloitan Savonlinnasta ja siitä Varkaus, Pieksämäki, Joensuu, Parikkala, Imatra, Lappeenranta seutuvilla!

Rauhoitusoikeuksia ei ole vielä, helmikuussa olen sitten valmis eläinlääkäri ja sen jälkeen rauhoitusoikeudetkin löytyvät.

Vielä mukaan mahtunee, sähköpostilla tavoittaa parhaiten! marika@ hirnuvahammas.fi

Väsynyt, mutta onnellinen

Yksi kaikkien aikojen parhaista kuukausista on nyt takana! Aivan loistava reissu! Täyttä työntekoa, univelkaa on päivätolkulla, mutta kyllähän siellä oppi niin paljon, ettei sanoin voi kuvata! Ja koska hevosia kulkee sairaalan läpi niin paljon, näkee myös paljon vaivojakin.

Vaikka mun tärkein tehtävä oli tehdä 2-4 kertaa päivässä perusterveystarkastus mun potilaille, niin sekin oli mielenkiintoista, koska tosiaan hevoset vaihtui ja huomasi, että jaahas, taas sydämen kanssa jotain ongelmaa tälläkin hevosella. Ja silti nämä hevoset suoritti aika korkealla tasolla. Toki sain harjoitella letkuttamista tai IV katetrin laittamista. Paljon oli myös silmäpotilaita, oli kiva nähdä niiden tutkimusta, hoitamista ja leikkauksia. Kaikin puolin hyvä reissu!

Mutta jos jotain jäi mieleen, niin ensinnäkin se, että ähky ei aina ole sama asia kuin katastrofi, kuten viimeksi kirjotin. Toinen mikä on tärkeä, niin jos pulssin löytää jaloista, hevonen on syytä laittaa jäihin samantien! Rotaatio on suuri ongelma ja aika monta hevosta päätti päivänsä sen takia tuon kuukauden aikana. Kolmas, minkä tosiaan totesin, niin varmasti puolella hevosilla on säännöllisen epäsäännöllinen rytmi sydämessä eikä se niitä tunnu haittaavan.

Ainut mitä mietin, että nyt tosiaan oli low-season, koska kisakaudet eivät ole alkaneet ja kaikki puhuivat vain, että odotahan kun sesonki alkaa. Nyt jo olin ihan kuollut välillä, miten sitten selviää, kun on kaikki paikat täynnä hevosia! Silloin päivittäin tehdään noin 5 suunniteltua leikkausta ja hätätapaukset päälle. Ja yksi talleista on varattu silmäpotilaille, toinen murtumille ja kolmas sitten sekalaisille, kuten myös ulkotallit. Silmäpotilaiden hoito vie niin paljon aikaa, että nyt jo kolmella samanaikaisella tuntui, ettei elämässä ole muuta kuin silmälääkkeiden laittaminen..

Nyt Helsingissä ja täällä on KYLMÄ!!! Ei ihmiselle sopiva sää lainkaan! :) Kassikin jäi jonnekin Venäjälle, saa nähdä näkeekö sitä koskaan enää.. Toivottavasti Teksasin reissu onnistuu, kun siellä hurrikaani on tehnyt tuhojaan ja Dr. Moorekin on ollut siellä auttamassa uhreja. Mutta pidän teidät ajantasalla!

Terveisiä Dubaista!

Sen sijaan, että käyttäisin kallisarvoisen vapaahetken nukkumiseen, ajattelin kirjoittaa teille, jotta tiedätte, etten ole sulanut tänne Dubain helteeseen! Joka päivä lämpötila on päivällä siellä 45’c kieppeillä eikä yölläkään laske 35’c alle missään vaiheessa. Ja kosteus on jotain käsittämätöntä! Kun lentoaseman terminaalista astuin ulos ja se kuumankostea ilma iski vasten kasvoja, oli kuin seinää päin olisi kävellyt! En ennen tällaisissa olosuhteissa ole ollutkaan. Mutta enää ei ole mikään ongelma tuo sää, hyvin pystyy kävelemään tallien väliä ilman että paita on läpimärkä. Toki jos pitää tehdä jotain, niin eriasia sitten. Vaan yhtenä päivänä mietin, että kummasta tykkään enemmän, tästä helvetillisestä kuumuudesta vai Suomen ytimiin menevistä pakkasista, niin kyllä tämä helle voiton vie! Varsinkin kun aurinko laskee, niin aivan täydellinen sää se 35-40’c.

Niille, jotka ei tiedä, niin olen tosiaan elokuun ajan tekemässä harjoittelua Dubain hevossairaalassa. Tänne valitaan yksi opiskelija joka kuukausi harjoitteluun kuukauden ajaksi ja minä olen siis Miss August :D Onhan tämä paikka jotain aivan käsittämättömän hienoa! Ei mulla juuri ole kokemusta ulkomaisista klinikoista, mutta uskallan veikata, että kyllä tämä on ihan maailman kärkeä, sekä tilojen, laitteiden että lääkäreidenkin puolesta.   Tällä hetkellä sairaalassa on kaksi kirurgia sekä yksi sisätautilääkäri sekä neljä vastavalmistunutta yleislääkäriä. Sesongin alettua kirurgien määrä lisääntyy. Kentällä on noin parisenkymmentä lääkäriä, jotka työskentelee sairaalalle. Sijainti on käytännössä Dubain keskustassa, linnuntietä ehkä 5km. Pihalla käyskentelee peuroja ja riikinkukkoja ja paljon muitakin lintuja. Silmät kun sulkee, luulee olevansa metsässä maaseudulla, koska ainut mitä kuulee on linnunlaulu ja silloin tällöin hevosten hirnunta. Sitten avaa silmät ja näkee ne kaikki pilvenpiirtäjät ympärillä!

Kuva sairaalan kotisivuilta

Päärakennus

Sairaala on perustettu 1995 Dubain hallitsijan myötävaikutuksella ja on kasvanut koko ajan. Täällä on ns. päärakennus, jossa on toimistojen ja vastaanottotilojen lisäksi tutkimustilat, kaksi leikkaussalia heräämiskarsinoineen, kokonaisen seisovan hevosen tietokonetomografia, skintigrafia, teho-osasto 9 hevoselle ja tietysti lääkäreiden toimistohuone. Sen lisäksi erillisessä rakennuksessa on magneettikuva. Eli diagnosointi ei jää laitteista kiinni. Luonnollisesti löytyy ultraäänilaitteen, endoskoopit, suora digitaaliröntgen yms peruslaitteet. Tehohoidosta kun hevonen pääsee pois, se siirtyy johonkin kolmesti erillistallista, joihin kaikkiin mahtuu 9 hevosta. Niiden lisäksi on erillinen eristystalli sekä karanteenitalli, molemmat neljälle. Ja ulkokarsinoita vielä noin parikymmentä. Tällä hetkellä on off-season eli laukkakausi ei ole vielä alkanut ja on tyhjiä karsinoita ulkona. Mutta marraskuussa kauden alettua kaikki paikan on hevosia pullollaan. Potilaat tulee Dubaista ja Abu Dhabista lähinnä.

Maailman korkein rakennus tuolla vasemmalla, tuo neula

Paskempikin näky voisi olla työpaikan pihassa..

Potilaat on pääasiassa arabeita ja täykkäreitä. Jonkin verran on myös pooloponeja sekä tavallisia ratsuja. Sekä 3 miniä on ollut myös potilaana, mikä on ollut yllättävää! Suurin ongelma on ähkyt, niitä leikataan lähes päivittäin. Yhtenäkin päivänä kolme putkeen. Niistä mielenkiintoisin oli se, jossa olin avustamassa, tamma oli 9. Kuukaudella kantavana ja paksusuoli oli kiertynyt 360’ astetta. Mutta sekä tamma että sikiö voivat hyvin! Sen lisäksi erityisesti kisakauden alettua on ortopedisiä ongelmia. Nytkin tehdään niveloperaatioita tähystyksessä. Mutta esim yhtään kastraatiota ei ole ollut. Tehdäänkö ne sitten talleilla, en tiedä.  Vaan jos yhden asian olen huomannut ja oppinut, niin se on, että ähky (koliikki) useimmiten ei ole leikkausta vaativa hätätilanne. Kuitenkin valtaosa meille tulevista selviää lääke- ja nestehoidolla. Ja ne, jotka sen leikkauksen vaativat, sen kyllä huomaa heti. Eli ehkä sitä jatkossa voi itsekin olla vähän rennompi, kun kuulee sanan ”ähky”. Mutta se miten kaikki toimii kuin sveitsiläinen kello silloin kun on leikkauksen aika, on aivan mahtavaa katsoa. Jokainen hoitaja tietää oman tehtävänsä ja leikkauspäätöksestä ei mene montaa minuuttia, kun hevonen on selällään pöydällä.

Vastaanotto. Portaat ylös ja pääset leikkaussalien katsomoon

Ylämäki neurologisia tutkimuksia sekä ähkyjä varten

Täytyy olla myös pehmyt alusta, jolla voi hevosia juoksuttaa

Aivan parhautta, lastausrampit eli jos hevonen ei suosiolla mene kyytiin, niin kuljetusväline tuohon kiinni ja hevonen menee kyytiin

Minä luulin, etten saisi tehdä täällä mitään, että seurailisin vain muita lääkäreitä, mutta siinä olin väärässä. Heti ekana päivänä pääsin tositoimiin. Mulla on nuo kolme erillistä tallia sekä ulkokarsinat vastuulla, parhaimpana, vai pahimpana, päivänä oli 30 hevosta hoidettavana. Teen niiden lääkkeet, annan ne, tsekkaan elintoiminnot, otan verikokeita yms yms yms, mitä nyt lääkärit määrää. Joka päivä pitää tehdä tietyt asiat ja kun ne on tehty tai tietää, että ne tulee tehtyä, voi sitten osallistua muihin tutkimuksiin ja leikkauksiin.  Loma tämä ei todellakaan ole, päivät alkaa yleensä 5.30 ja päättyy 00.30. Kun oli se 30 hevosta, oli pakko aloittaa vielä aikaisemmin, että ennätin kaiken aikataulussa. Tällä hetkellä mulla on muun muassa kaksi silmäpotilasta, jotka vaatii lääkityksen tunnin välein. Minä annan lääkkeet 06-24 ja sitten hoitajat tekee sen 1-5. Lenkille ei tarvitse lähteä erikseen, joka päivä tulee reilu 10km käveltyä ihan vaan tallista toiseen. Univelkaakin on kertynyt riittävästi! :) Tosiaan mitään virallisia taukoja ei ole vaan jos on rauhallinen hetki, silloin on tauko. Monesti pitää valita haluanko syödä vai nukkua sen ajan, useimmiten nukkuminen vie voiton! Yhtenä päivänä meni melkein 36h ilman unta, sen jälkeen on tuntunut ettei nuo max 4h yöunet tahdo riittää. Mutta en valita! Aivan mahtava paikka! Olen oppinut parissa viikossa niin paljon, enemmän kuin viidessä vuodessa lääkiksessä, ainakin käytännönasioista kun puhutaan! Ihmiset on täällä huippuja, kaikilta voi kysyä eikä kukaan naura tyhmille kysymyksillekään. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!